torstai 10. huhtikuuta 2014

Masun kasvua..



Ennen Pirkkoa luin ja kuulin monesti, kuinka toisen lapsen kanssa raskausvatsa kasvaa ja näkyy nopeammin. 

Allekirjoitan

Juliuksesta mun vatsalihakset eivät koskaan palautunut ja vatsa jäi pömpöksi... Joten voi olla, että tuonkin takia vatsa ollut suhteessa viikkoihin isompi mitä ensimmäisellä kerralla. 

Luoja, kuinka iso vatsa mulle tuleekaan: Juliuksen raskauden loppuaikana olin kyllä ihan äärimilleen venytetty. Jos niin voi sanoa..





Nyt vatsa on samankokoinen kun Juliuksesta oli 4viikkoa isompana. Eli vatsa menee kk isompana ja oma painonnousu kuukautta pienempänä, verrattuna siis ensimmäiseen raskauteen. 


Fitmom vs. fatmama- postaus teki todella hyvää itselle. Asioista kirjoittaminen antoi itselle armoa ja ymmärrystä siihen, että töitä on tehtävä kun vauva syntyy ja pystyn todellakin siihen kun vain niin päätän. Onneksi mulla on maailman parhain mies joka tukee ja puskee mua eteenpäin. 

Tiettyjä arpia ja lommojahan mitä raskaus minulle on tuonut ei kuntosali pysty pois viemään. Itselle kova paikka Juliuksen jälkeen oli oma vatsa: suuri rako vatsalihasten välillä, löysä vatsanahka ja sectioarpi. 
Monet äidit puhuvat "omista taistelu jäljistään" ja siitä "Kuinka arvilla on hyvä ja maailman paras lopputulos" Joo, näinhän se on, 


..mutta ei se mun rakkautta lapsiani kohtaa pois vie jos haluan joskus pystyä pukemaan taas bikinit päälleni tai kireän paidan :D 

Vaikka kesällä olin elämäni kunnossa oli mun vatsa silti pömppö. En tykännyt yhtään pukeutua kireisiin paitoihin, sillä vatsa pömpötti ja nahkapussi näkyi. Vatsa näytti kuivalta taatelilta ja napa persreiältä :D Tiedän, että omien vatsalihasten korjaaminen vaatii kirurgin veistä ja tuo on tulevaisuudessa lasten saamisen jälkeen toiveena. 

Nythän vatsanahka on jälleen kireenä (hah jee!) muttei tää raskausmaha ja -olotila ole mulle helppoa. Asioista pitää uskaltaa sanoa ääneen: raskaus ei oo mun juttu, vaikka lopputulos kaiken sen arvoista onkin. Kyllä mää mielummin katson pelistä sitä timmia likkaa kun tiineenä olevaa :D haha.   


Silti on se ihanaa tuntea pienen kasvu ja pienet potkut sisälläsi. Ei siitä pääse ylitse <3 

Olisin halunnut laittaa tähän myös kollaasin masun kasvusta Juliuksen odotuksena ajalta, mutta olen koneelta nähtävästi siirtänyt kuvat pois. 

Tässä siis Pirkon pesän kasvua..  :) 




Nykytila :) 





Puss! Henna 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti