Fitmom vs. Fatmama

Rakastan urheilullista, treenattua kroppaa. 
Se fiilis ja energia, jonka urheilun jälkeen saa on aivan mahtavaa. Kaipaan oikein kunnon juoksulenkkejä, joissa tuntee oikein kun rasva palaa. Puhumattakaan kunnon lihasreenistä. Mää kaipaan niin salille!!! 

Juliusta kun odotin niin minulle siunaantui +26kg. Söin terveellisesti, urheilemaan en pystynyt. Synnärille jäi 13kg ja puolivuotta synnytyksestä jäljellä oli n.4kg. Kaikki tuon puolen vuoden aikana tapahtunut painonpudotus tapahtui vaunulenkeillä ja imettämällä. 

Puolen vuoden jälkeen aloitin kunnon treenaamisen sekä ruokavalio meni uusiksi. Kesällä olinkin jo elämäni parhaimmassa kunnossa. Töitä tuli tehtyä, suurin homma kuitenkin tapahtui päänsisällä: itsensä niskasta kiinni ottaminen on vaikeaa. Mulle etenkin säännöllinen ruokarytmi on se juttu, jolla tuloksia tulee ja johon mun on kiinnitettävä suuresti huomiota. 

Nyt haikeana katselen hääkuviamme viime heinäkuulta. Morjens mää olin hyvännäkönen ja hyvässä kunnossa :D Aamen. 

elokuu 2012 ja ensimmäinen hääpuvun sovitus 1,5kk synnytyksestä. Heinäkuu 2013 hääpäivänä.

Juliuksen odotuksen painonnousu oli kova pala päänsisällä, muttei niin kova kun nyt. Sitä antoi esikoisen myöden ehkä olla "enemmän" raskaana. Ainakin raskaus kaiken kaikkiaan pyöri enemmän mielessä kun nyt. Ensimmäisessä raskaudessa ja painonnousussa sitä eniten pelkäsi tulevia raskausarpia. Nyt kuitenkin homma on ihan toinen. Okei raskausarpia on jo valmiiksi, mutta toi painonnousu!? Öö kuinka voi joku ärsyttää ja kiukuttaa niin paljon? Oot vuoden aikana tehnyt elämäsi yhden isoimmista duuneista oman kroppasi kanssa ja sitten aloitat taas alusta... :D Hmmm... Epämiellyttävää. Toinen osa päästäni sanoo, että "tää on taas väliaikaista ja kyllä se siitä taas", mutta toinen osa on ihan jäätävän itsekriittinen. 

Nyt mua jopa kiukuttaa neuvolan tapa punnita: vaatteet päällä iltapäivästä lounaan ja aamupalan jälkeen. Ei ei ja ei. Mää käyn vaa'alla heti herättyä ja alusvaatteilla. Se on se todellinen paino, joka on tullut. Iltapäivästä vaatteet päällä mulla on se +2kg helposti. Lisäksi neuvolan vaaka näyttää meillä ainakin 2,6kg enemmän kuin kotona. Ja tää on testattu. Nytpä siis päätin, että tästä lähtien punnitsen itseni neuvola-aamuisin kotona ja laitan tuon luvun korttiini :D Olen tarkka :D 

 Nyt on kyllä helpompaa tässä odotuksessa kun tietää miten se oma kroppa pelaa. Mulle tulee kertymään jäätävät nesteet viimesellä kolmanneksella, näytän hylkeeltä, vaatteet ei mahdu päälle mutta MUTTA se kaikki poistuu ja helpottuu vauvan synnyttä. Tosin en kyllä näytä miltään Victoria's secretin enkeliltä hetkeen ;)

rv 37 ja söpöt kesävarpaat (2012)

rv 39 (kesä 2012) ja n.8kk synnytyksestä (maalis 2013)

Ja kuten kuvistakin huomaa: olin nestelastissa. Vannoin tuolloin, että seuraava lapsi kun tulee niin en ole kesällä raskaana. ENPÄ. Kesää odotellessa.....

Mutta ajan kanssa se vartalo on palautunut yllättävän hyvin. Töitä on tehtävä ja itse otettava itseään niskasta kiinni. Tein sen kerran ja tuun tekeen sen toistekin. Se fiilis kun saa nauttia treenatusta olosta ja -kropasta on vaan niin paras. 

Joskus huvittaa lukea mm. SoMessa naisilta ja tytöiltä, jotka eivät koskaan ole olleet "siunatussa tilassa", että kuinka raskaana tulee syödä, olla ja lihoa. Kyllä määkin ennen ensimmäistä raskautta vannotin "että sitten kun mää oon raskaana.." ...niin musta tulee sellanen jumppa-mamma. Näin on. Jäätävät liitoskivut ja ennen aikaset supistukset piti aika hyvin mut pois kuntosalilta ja lenkkipoluilta. Jokainen kroppa toimii raskauden aikana niin erilailla. Jokaisella on erilaiset kivut, supistukset ja painonnousut... Ja kyllä mun jäätäviin liitoskipuihin ehkä vaikutti myös tuo 41+3 syntynyt 4610g/53cm/py 39cm jätkänpätkä... ehkä.. who knows? ;) 


...saapa nähdä minkä kokoinen Pirkko tällä kertaa sieltä tulee..

Henna