perjantai 29. marraskuuta 2013

ShoppailuKuningatar vs. Jäähykuningas

Hei!

Tilipäivä. Tuo ihana yksi päivä kun saa pröystäillä :D ..Oon alkuviikosta lähtien odottanut tätä päivää kuin pienilapsi joulupukkia, sillä pääsin yksin Rouenin keskustaan ihan aikuisten oikeesti vain shoppailemaan. Paniikkihan sitä synty jo eilen ja kovin huolissani miehellenikin kerroin, että ehdinköhän ollenkaan koko aikana käymään noissa kaikissa liikkeissä ja millä pystyn tekemään päätöksen: "Tämän mää haluan" ilman että päässä soi "Älä osta tätä vaan ostaa tää.." tai "entä jos seuraavasta liikeestä löytyykin SE juttu":D Kyllä. Elämän suuria päätöksiä. Noh, rankan syksyn ja monen mutkan takia olin kyllä päiväni ansainnut. 

Aamulla uhkasin miestäni (lainaten Kiinteistökuningatar Kaisaa), että "Mää ostan koko kaupungin tyhjäksi PÄIVÄSSÄ". Siinä vieressä vaan JM (mieheni) pyöritteli silmiänsä mun hömpälle. 

Meidän lähikaupan yhteydessä on tosiaan leipomo/leipäkauppa ja hinnat sielä ovat todella edullisia. Tänään mieheni äiti toi päiväkahvin seuraksi tälläiset herkut:
Leivosrasiatkin ovat niiin houkuttelevia ;)

uih, omenakakku-leivos

Noh iltapäivästä minä hyppäsin yksin bussiin ja karautin sillä kaupunkiin. Jotenkin yksin kun liikkuu eikä oo ketään kenen kanssa puhua (varsinkin kun en ole saanut vielä Ranskan liittymää puhelimeen), eikä noi fransmannit mua sinänsää ymmärrä että heille voisi höpötellä… (kuitenkin) tulee välillä kyllä ihan hyvää dialogia päänsisässä oman itsensä kanssa. Mm. bussissa laitoin merkille sen, että ihmiset tuijottaa mua. Olkoon se tää mun hemaiseva ulkomuotoni, mutta itse ehkä uskon enemmän tuohon hiustenväriin. Täällä ei oo yhtään blondia. Ei yhtään. Tästäpä nerokkaana sitten kehitin itsekseni BONGAABLONDI- kilpailun. Kyllä. Päivän saldo (2h ajalta): 1 kpl. (ja itsenäni en laske tähän kisaan..). Täytynee jatkaa tätä kilpailua. Kerron myöhemmissä postauksissa saldoja :D ..ihan vaan jos teitä kiinnostaa ;D 
Aivan ihana paikallinen kukkakauppa

Ihan perus Macarons-torni 

Suklaahimoisen unelma: torttukauppa


Olen etsinyt jo Suomessa ollessani täydellistä karvaliiviä. Theturriketta. Eikä ole löytynyt. Lisäksi hankinta listalla oli tuon turriliivin lisäksi Zaran perus alustoppeja. Kiitos äitini olen hullaantunut noihin toppeihin ja nyt vasta sain itsellenikin omat sellaiset vaatekaappiini. YES! Lisäksi pussiin tiensä löysi täydellinen harmaa kaulahuivi, zaran lepakkohihainen-musta-poolo sekä perus hiusten värisiä ponnareita. Palatakseni tuohon karvaan vielä niin olen jotenkin ihan hullaantunut karvan, neuleiden ja nahkan yhdistelmään. Varsinkin nahka ja karva. Eläimellistä menoa siis ;D 
Täydellinen karvaliivi 

Päivän asu


Kotiin kun lähdin kävin meidän lähikaupan kautta. Täällähän noissa pienissäkin elintarvikekaupoissa on suhteellisen isot viiniosastot. Ja on muuten vaarallisen halpaa. Mullehan kävi tietty vielä niin, että bongasin budjetilleni sopivat 1,3e punkkupullon (huom! Tilipäivän pröystäilyt) ja pamahdin kassalle sen kanssa, niin eihän kortilla voinut maksaa kun yli 5e ostokset. Noh siinä käden ulottuvilla ei ollut muuta kuin kauheen kokoinen 4,9e viinipullo ja badam siinäpä oli kotiväellä ihmettelemistä mun ostoksilleni. Viineillähän halusin tietenkin piristää kotiväkeä ;) 

Kotona minua odotti aivan super hellyyttävä ja hyväkäytöksinen 1,5-vuotias jätkä. Oli kuulemma ollut jäähykuninkaana ja joutunut jäähylle: kiljuu kuin sika ja mikään ei mene perille. Nyt on ilmeisesti tulossa 1.uhma tai 2.reagoi muutolle tai 3. reagoi siihen ettei JM pysty nostamaan leikkauksen vuoksi Juliusta syliin tai jopa 4.kaikki yhdessä :) Onhan tuo kiharapäinen isosilmäinen rusina todella hellyyttävä tapaus, mutta lähinnä toi kiljuminen on jotain mieltä ja korvia hivelevää :D ..naapureidenkin mielestä ;)

Illalla JM lähti katsomaan peliä ja minä pesin meidän ammeen tiskiharjalla (tärkeä tieto ;) ), jotta sain pojan laitettua kunnon pitkään kylpyyn. Julius rakastaa kylpemistä ja ihanaa kun meillä täällä Ranskassa on nyt kunnon kylpyamme. Kylpemisen jälkeen olikin supermies jo niin väsynyt ettei tarvinnut kuin suukko antaa ja poika nukahti :) ..nyt tämä äiti painuu kanssa untenmaille. 

Lopuksi vielä eiliseltä Katedraali- reissulta kuvapläjäys:

niin ja ps. tuo tiskiharja jolla pesin ammeen ei ollut meidän TISKIENharja :D vaan ihan pesutarkoitukseen ostettu pesuväline ;) 






Bonne nuit <3 

torstai 28. marraskuuta 2013


Ensimmäistä viikkoa 


Sunnuntai meni ihan elpyessä tuosta matkaamisesta. Meillä on täällä Ranskassa neljähuonetta keittötä, ihan perus siisti asunto, jonka saan pienellä sisustamisella varsin kodikkaaksi :) Taloyhtiössämme asuu koko mieheni työpaikan väki. Tässä talossa on samalla firman toimistotilat sekä alakerrassa kuntosali, joka on myös meidän puolisoiden vapaassa käytössä. Ihanaa! 
Näkymä olohuoneen ikkunasta 

Talomme ulkopäin. Meidän asunto on tuo vasen yläkulma

Keittiö-ruokailutila


Maanantaina lähdimme tutustumaan kaupungin yhteen liikekeskukseen Docks 76:seen, jossa on myös paikallinen HopLop. Tuonne olisi tarkoitus mennä Juliuksen kanssa tässä lähipäivinä :) Lähdimme kotoamme bussilla. Bussi lähtee tuosta melkein meidän ikkunan alta. Bussimatka maksaa 1,5e/henk. ja matka tuonne kauppakeskukseen kesti n. 15min. Täydellistä. Bussit ovat todella siistejä ja matkustaminen niillä on todella joutuisaa ja mukavaa. Ajattelin ostaa itselleni jonkun 10-20 kerran bussikortin, jolla pääsemme varsinkin Juliuksen kanssa oikein helposti kulkemaan kaupunkiin ja takaisin :) 



Tiistaina löysimme LIDL:in!! Aaah ihanaa tuota ruokakeidasta :) Kotona Suomessa käymme paljon Lidilissä, joten toivoin kovasti löytäväni sieltä perus elintarvikkeita, joilla taikoa arkiruokaa. Ja kyllä. Sielä oli jopa paistopiste! ou jee, löysin myös salaattia, appelisiini mehua, luonnon jugurttia ja suht.normaalin makuista paahtoleipää ;) Ihanaa!! 
Jee Lidilin mozzarellaa :) 


Keskiviikkona tutustuttiin mieheni äidin kanssa tähän meidän kodin ympäristöön. Löysimme tuosta tien toiselta puolelta ihan ok puiston. Sinne voidaan Juliuksen kanssa päivisin mennä :) Ihanat ilmat olleet täällä. Aurinko laskee 17:30 ja päivisin on ollut +10 astetta. Helposti pärjää nahkatakilla. Monet paikalliset naiset uhmaavat säätä jopa ballerinoilla ;) …huii :)

Tänään torstaina kävin itse kokeilemassa asuntomme kuntosalia. Kuntosali koostuu kahdesta eri huoneesta: aerobisesta puolesta, jossa on juoksumatto, spinnigpyörät sekä soutulaitteet sekä ihan kuntosalista :) Puitteet on kyllä todella hienot! Tulipa itse pidettyä omatoiminen spinning tunti ja 60min aikana sain kulumaan lähes 600kcl. Nyt kelpaa syödä croissantteja ;D Illalla kävimme perheen kesken tutustumassa kaupunkiin sekä upeaakin upeampaan Katedraali Notre-Dame de Roueniin. Henkeä salpaavan upea paikka :)




Aivan ylisöpö lasten lelukauppa :) 


Huomista odotan kyllä kunnolla, sillä tämä mamma pääsee yksin tutustumaan kaupungin vaatekauppoihin. Perfection :)


Heippistä :) 

Ps. Antakaa anteeksi kirjoitusvirheet. En ole vuoden 2010 ja amk:sta valmistumisen jälkeen kirjoittanut mitään muutakuin tekstiviestejä ;D tästä tää ruoste poistuu pikapuoliin :)

Amentes Amentes! 


Mieheni siis lähti Ranskaan töihin 11.11.2013 ja minä jäin Suomen päähän järjestelemään asioita. Minun piti Juliuksen kanssa lentää Roueniin siis 20.12 vanhempieni kanssa, mutta mieheni loukkaannuttua lähdimmekin matkaan jo lauantaina 23.11. Sain tiedon mieheni loukkaantumisesta keskiviikkona 20.11 joten aikaa järkätä Suomessa kaikki asiat jäi vain muutama päivä. Voin kertoa että nuo viimeisest päivät Suomessa sisälsivät jos jonkinnäköistä stressiä ja kiirettä (takykardiaa). Ei ollut helppoa koota asioita yhteen, mutta täällä siis vihdoin olemme :) 

Matkaan siis lähdimme lauantai aamuna Juliuksen ja mieheni äidin kanssa. Lento oli Hki-Vantaa-Pariisi Charles de Gaulle. Pariisissa olimme iltapäivästä ja luulimme pääsevämme lentokentältä suoraan junalla yhden vaihtoyhteyden kautta Roueniin. Hah, näin ei ihan ollutkaan :D Laskeuduttuamme Pariisiin kolmen suuren matkalaukun, kahden säkillisen käsimatkatavaroita, vaunujen ja yhden miniterrori pojan kanssa, saimme tietää, että jotta pääsemme edes juna-asemalle tulee meidän mennä kahdella metrolla sinne. Noh peace of cake. Tai sitten ei :D 

Hki-Vantaalla tavaroiden kanssa

Lounaalla ennen koneen lähtöä


Odottelimme ensimmäistä metroa n. 30min lentokentällä. Laiturilla käveli kolme sotilasta kauheiden rynnäkkökivääreiden kanssa. YEAH! Hyppäsimme ekaan metroon ajatuksena " eihän tää nyt niin paha ollutkaan…" Kunnes saavuimme ensimmäiseen määränpäähän: Gare du nordin metroasemalle. Ja tästähä se hauskuus lähtikin. Kaksi vaaleaa suomalaista naista Pariisin metrossa, ei hajuakaan miltä laiturilta, mistä tunnelista ja miltä kerrokselta seuraava metro lähtisi. Tavaraahan meillä oli tosiaan enemmen kun oltais jaksettu kantaa. Onneksi Julius nukahti tässä vaiheessa, hetkeksi :D Meidän tuli nousta yksi kerros ylöspäin, vaihtaa tunnelia ja mennä kaksi kerrosta alaspäin metron liukuportaissa. Jihuu, kuulostaa ihan simppeliltä ja olis varmaan ollutkin JOS hissit olisivat toimineet. Liukuportaisiin pääsimme näin: Anoppi edellä kahden matkalaukun kanssa, mää heitin portaisiin kolmannen matkalaukun ja toivoin sen saapuvan anopille ja sitten vaunujen kanssa perässä itse :D Garde du nordilla pääsimme siis metroon, joka vei meidät Saint Lazaren juna-asemalle.

Saint Lazaren juna-asemalle päästyämme sama kaava toistui: yksikään hissi ei toiminut, tai yksi toimi mutta sekään ei vienyt meitä perille asti. Päästyämme lopulta juna-asemalle klo. 16:40 huomasimme että ensimmäinen juna oli ehtinyt lähtemään: Nou hätä, seuraava lähtisi alle tunnin päästä. Mieheni äiti kävi sumplimassa junalippumme ja ihana herrasmies neuvoi meitä vaihtamaan luotijunaan joka lähtee 30min myöhemmin kuin tavallinen juna, mutta saapuu aikaisemmin Roueniin perille. Noh näinpä teimme. Kun kello oli 17:50 ja luotijunamme piti lähteä kävikin niin ettei koko junaa tullutkaan :) Ou Jee! Joten jouduimme odottelemaan 18:20 lähtevää junaa... 

Roueniin pääsimme perille vihdoin 19:50 ja naurusta räkättäen vedimme (työnsimme) laukut viimeisistä rullaportaista.
Julius oli koko matkan täydellinen matkatoveri. Vaikka päivä oli pitkä jaksoi tuo pieni mies hurmata paikallisia ihmisiä asemilla kuin junassakin. Tässä taas tieto vahvistui siitä että lapsen kanssa pystyy matkustamaan jos vain itse asennoituu siihen oikein ja oikeilla matkatavaroilla. Nimimerkillä kassillinen rusinoita mukana ;) 

Vihdoin Rouenissa taxitolpalla

Suosittelen siis kaikille sukulaisia ja ystäville, jotka luoksemme ovat tulossa, että ottakaa taksi lentokentältä Saint Lazaretin juna-asemalle. Taksille tulee tietolähteiden mukaan hintaa n.60e. Toisaalta jos sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy joku seikkailija niin kannttaa ihmeessä kokeilla tuota metroakin. Onhan se erittäin halpa tapa matkustaa :) En vain suosittele metroa niille, keillä on tosiaan lapsi, vaunut, kolme matkalaukkua ja käsimatkatavaroita :) 

Elämänkokemuksena matka tänne oli erittäin avartava. Muistan kun muutimme mieheni kanssa Tampereelta Lappeenrantaan v.2007 ja kun matkustin ensimmäistä kertaa Tre-Lpr junalla yhden matkalaukun kanssa olin ihan stressissä että miten osaan kun pitää vaihtaa kolmea junaa ;D 

Näin se elämä vie ja rakkaiden ihmisten pariin on päästävä. Nyt on taas perheemme kasassa ja nautimme tästä täällä! 

Au revoir! 

ps. pahoittelen erittäin huonoja kuvien laatua. Järkkärimme saapuu maanantaina luoksemme.

Bonjour!  

Mukavaa, että olet löytänyt blogini. Blogi kertoo elämästämme Ranskassa, Rouenissa. Perheeseeni kuuluu aviomies ja meidän ihana pellavapäinen 1,5-vuotias poikamme Julius. Toivottavasti viihdyt tarinamme parissa!

Tervetuloa!