Julius on kasvanut ja kehittynyt valtavasti viime aikoina. Marraskuussa kun ensimmäisen kerran tulimme Ranskaan sanoi hän vain muutamia sanoja. Nyt puhetta tulee paljon. Todella paljon.
...Ei siis hetkenkään hiljaisuutta :D
Vierestä on ihana seurata toisen uskomatonta maailmanmatkailua uusine juttuineen ja kehittyvine tapoineen. Ja kuinka pieni ihminen ymmärtääkään asioita on käsittämätöntä.
Puhuin pitkän maratoni puhelun yhden parhaan ystäväni kanssa (tiineenä hänkin :D) jossa pohdimme vauvojen tuomaa muutosta omaan elämään. Kyllähän esikoinen on aina esikoinen. Se tietynlainen jännitys odotusaikana, se uusi maailma kun vauva syntyy ja se omanlainen epävarmuuden tunne alussa.. Nyt tuntuu, että on vain varma kaikesta eikä tuleva pelota. Esikoinen on jo oman matkan aikana raivannut sen äitiyden esiin, jolloin toisen lapsen saaminen on minusta hyvinkin erilaista. Asioihin osaa valmistautua ihan eri tavalla ja nähdä asioita eri kulmista.
Se rakkaus mikä omaa lasta kohtaan on, on sellaista jota ei yksinkertaisesti pysty kukaan muu ihminen tietämään kun äidit. Mikään ei sido ja kosketa sinua niin kun oma DNA-molekyylimöykkysi vierellä joka on just oppinut liikkumaan, kävelemään ja puhumaan.
On sydäntäheristävän ihanaa kuunnella toisen juttuja ja seurata sitä tutkimusmatkaa mitä toinen kokee metrin tasolta.
Emme ole varmaan koskaan nauraneet niin paljon mieheni kanssa kun viime kuukausina. Kuinka tuollainen metri-make selityksineen ja juttuineen voikin naurattaa ja tuoda iloa?
Yhtenä päivänä totesin miehelleni kuinka hän on komea. Tähän Julius sitten sujuvasti matki ja katsoi isäänsä:
"Komee" :D haha kyllä.
Parin päivän päästä isi sitten kysyi Juliukselta, että
"eikö äiti olekkin kaunis?"
Poika siinä hetken ihmetteli ja totesin
"Äiti on auto"
ÖÖÖÖÖÖ kiitos rakas pikku mussukkani :D
...enemmän koen kuitekin muistuttavani tällä hetkellä SiljaLinen valkoista hyljettä kuin autoa, mutta ehkä samaa kokoluokkaa kuitenkin :D
 |
| kuva lainattu netistä |
..Ja lasten suustahan se totuus tulee. Meidän perheeseen kuuluu siis Julius, Komea Isi ja Auton kokoinen äiti. Jep.
Tänä aamuna heräsin siihen kun minimies nukkuu välissämme kädet vaipassa kun aikamies :D ..hetken päästä havahduin siihen kun jätkän käsi läpsähtää poskelleni
"Äiti herää" :D
..Ei muutakuin ylös, sillä työnantajalta kävi käsky ;) Tässä vaiheessa poika huomasi, että isin tyynyllä oli haavasta vuotanut pieni tippaverta.
Se oli kuulemma kakkaa. Yritä siinä selittää rakkaalle metrinmittaselle isosilmäiselle taaperolle, että "
ei, isin tyynyllä ei ole kakkaa (toivottavasti:D) vaan siinä on ollut haava ja pipi." Ei mennyt läpi. Äidin juttu ei varmaan edes ehtinyt sinne ymmärrykseen asti kun oltiin jo vaatimassa seuraavan asian ihmettelyä :D
Nämä arjen pienen hetket tekevät elämästä täydellisen
Henna
