Life in Taaperon silmin ;)

Heippa! 

Täällä elo jatkuu samoissa kaavoissa kuin aikasemmin. Minimiehen ehdoilla, lähinnä. Tai sanotaanko rytmissä. Taitaa jätkä ottanut myös itselleen jonkinlaisen päällikö aseman kotonamme, kysyin häneltä meinaan yksi päivä, että "ootko rakas söpö?" niin tähän hän vastasi erittäin vaatimattomasti "Ei, Kingi!" ÖÖ selvä. Eipä sitten tuohon enempää lisätäävää ;D 

Kingi <3

On se jännä piirre ihmisessä että aina pitää jostain valittaa.. Kyllä. Meistä jokainen on varmasti tähän joskus luisunut. Tai jos ei, niin hienoa hänelle :D haha! Hämeenlinnassa valitin, kun oli niin tylsiä puistoja ja nyt valitan että ei ole puistoja :D ...ja ottaisin avosylin vastaan rakkaan Sammonpuistomme Hämptonista :D hah. 

Meidän lähipuisto

turvallinen rengas

Juuri taaperoikäiselle tarkoitettuja kiipeilytelineitä ;)

Jaahas, mikäs tämä teline onkaan...?

Ei nyt ihan mennyt kuin strömssöössä, mutta lähelle <3

Täällä lapsen kanssa ulkoilussa on huonopuoli se, että paikalliset eivät ulkoile lasten kanssa. Tai jos niin tekevät niin vissiin jossain Harry Potterin näkymättömyysviitan alla. Ei meinaan ole puistoissa ristinsielua. Ei ketään. Joten olemmekin ottaneet tavaksi kävelyt. Siinä saa hienosti kaikki mehut rutistettua tuosta 1,5vuotiaasta kotiterroristista, joten kun pääsemme kotiin saa vain lapata lounaan suuhun ja laittaa sänkyyn nukkumaan. Perfect. 

Tiistai aamun kävelyllä auringon paisteessa

Toinen vaihtoehto mm.sadepäivinä on viettää koko aamupäivä kotona. Jihuuu. Ensin aloitetaan repimällä äidin vaatelaatikosto kokonaan lattialle, kun äiti siivoaa niitä ollaan sillä välin tyhjennetty vaipparoskis lattialle ja maistettu muutamaa likaista vanupuikkoa, NAM. Siispä äiti siirtyy seuraavaksi siivoamaan sitä. Huppista! sinä aikana saakin tutkittua koko keittiön roskiksen ja jos oikeen vikkelälle tuulella olen niin ehdin käydä vielä wc:ssä uittamassa kättä sinne. Wcharjalla on myös todella kiva luututa lattioita. JEP. Tässä vaiheessa äiti yleensä suuttuu. Mutta se ei haittaa, sillä hänellä menee hetki siivota vessa. Tuolloinpa huomaan eteisen kenkähyllyn, joka selvästi kaipaa uudistusta: niinpä kaikki kengät lattialle. Tässä tohinassa huomaakin taapero jo keittiönpöydän, hoppista sinneppä kiipeää tuolin kautta nanosekunnissa kunnes äiti huomaa että seison keskellä ruokapöytää. Yksin. Tässä vaiheessa äidin päähän tulee kaksi vaihtoehtoa: 
1) lähteä huutamaan juosten mukulan luokse naama punaisena, jolloin penska a) innostuu enemmän b) hyppää pöydältä 
vai 
2) luikerrella hitaasti pöydän luokse kehumalla lapsen älykkyyttä ja vieden lapsen huomion johonkin muuhun, mm. kekseihin :D 

...Ja niin kun rakas taapero on pelastettu ruokapöydältä aloittaa hän saman rumpan uudestaan. Sillä asioiden toistaminen on todella mukavaa. 

Kyllä minä rakastan niin sadepäiviä ;) Tähän lisäyksenä se, että kotimme on hyvin riisuttu nykyään. Tavarat nostettu lähemmäs 1,5m korkeutta. "Varaston" ovi teipattu kiinni, vierashuoneen ovi teljetty toisella lipastolla etc.. ;) Helpottaa huomattavasti omaa eloa kun ei tarvi pelätä koko aikaa jotain sattuvan tai menevän rikki. 

Aivan ihanaa tuon pikkupojan kanssa olosta nykyään tekee se, että hän osaa ilmaista itseään. Sanoja tulee koko ajan ja jokaisesta äidin ja isän lauseesta tarttuu ainakin yksi sana jota on kiva toistella :) Mm. 
Äiti: Mitäköhän voisimme tänään keksiä Julius?" 
Julius: "KEKSIÄ!!" 
Äiti: naurua :D 
Hän hurmaa kanssamatkustajat bussissa ja muut ihmiset ravintoloissa. Hän rakastaa flirttailla vieraiden pöytien tyttöjen kanssa ja nauttii saamasta huomiosta :) Aivan mahtava jätkä! 

Asiasta toiseen, nimittäin alennusmyynteihin. Täällä ei alkanutkaan aleet joulun jälkeen vaan vasta 8.1. Ja olipa ihanaa kerrankin päästä alennusmyynteihin, joissa oikeesti oli tarpeellista kamaa. Mm. Suomessa monesti tuntuu että monen vaatekaupan alevaatteet kostuu kesän jäämistöistä. Tai ainakin siinä vaiheessa kun itse olen päässyt paikalle. Täällä oli kuitenkin ihan tuoretta tavaraakin alennettu. Lastenvaatteet oli monessa paikkaa -60%.. aivan täydellistä. Harmi vain kun nykyään tuntuu että itselle ostaminen jää ihan varjoon kun etsii vaan taaperolle täydellisiä collareita ja muita edullisia ja hyvälaatuisia vaatteita. 

Posket poseeraa :)

Ale löytöjä :) 

söpöpikkujätkä

Ilmat ovat onneksi suosineet meitä tässä jo muutaman päivän ajan. On todella outoa ajatella, että puolentoista viikon päästä pääsemme lumen ja pakkasen keskelle. Täällä kun ei ole tarvinnut päivisin hanskoja edes käyttää, saati talvitakkia. Nahkatakilla pärjännyt edelleen. Monena iltana olemme käyneet kaupungilla pyörimässä tai käyneet Woopissa (vrt. Suomen HopLop) leikkimässä. 

On tämä vain niin hieno ja etenkin opettavainen kokemus kaiken kaikkiaan, että pitää ottaa kaikki irti. Parhainta on etenkin se, että emme ole vuosiin viettäneet mieheni kanssa yhdessä näin paljon aikaa. Toki sitä kaipaisi myös pienen hetken ihan kahden keskistä aikaa, kuten illallinen, kylpylä tms.  Suomessa sitä arjen ja töiden lisäksi oli molemmilla omat harrastukset ja juttunsa. Toki niitä täälläkin on, mutta vähemmissä määrin. 

Täytyy aina välillä pysähtyä hetkeen ja antaa itselle oikeasti aikaa tajuta: Me ollaan Ranksassa! ..ja mikä parhainta kolmistaan ja terveinä <3 

Lopuksi ihana kuva, jolle olemme nauraneet kovasti mieheni kanssa. Kuvan mukaan on pojallemme taitanut maistua croisantit ;) ...kuvassa siis Julius näyttää "palaa" eli hauista :D 

Posket :D <3 "Räjähdän"

Ihanaa viikkoa kaikille!! Nauttikaa pakkasista ja lumista. Ikävä kova kaikkia! <3 

-Henna-